EU:n kauppasopimukset hyödyttävät suomalaisyrityksiä

Suurin osa maailmankaupasta käydään Maailman kauppajärjestöön (World Trade Organization, WTO) kuuluvien maiden kesken. WTO:ssa jäsenet ovat yhdessä sopineet siitä, millä ehdoilla maailmankauppaa käydään sekä miten poistetaan kaupan esteitä. WTO:ssa sovitaan myös siitä, kuinka korkeita tulleja jäsenet voivat periä keskinäisessä kaupassaan.

Halutessaan yksittäiset maat voivat edelleen tiivistää kauppasuhteitaan ja vapauttaa kahdenvälistä kauppaa solmimalla kauppasopimuksia.

EU:lla on yhteinen kauppapolitiikka, mikä tarkoittaa sitä, että kauppasuhteet EU:n ulkopuolisten maiden kanssa määritellään EU-tasolla. Näin ollen Suomi EU:n jäsenenä ei neuvottele kauppasopimuksia vaan sopimukset neuvotellaan EU-tasolla. Neuvotteluista vastaa Euroopan komissio. Kansalaisilla, yrityksillä ja muilla sidosryhmillä on mahdollisuus vaikuttaa kauppasopimusten sisältöön esimerkiksi osallistumalla Euroopan komission kauppapolitiikan pääosaston (DG Trade) järjestämiin kuulemisiin. Suomi vaikuttaa aktiivisesti neuvotteluiden sisältöön osana Euroopan unionin neuvoston toimintaa, joka hyväksyy sopimukset unionin puolesta.

EU:lla ja Suomella sen osana on kauppasopimus muun muassa Kanadan, Etelä-Korean ja Sveitsin kanssa. Sopimusten Japanin, Singaporen ja Vietnamin kanssa on määrä tulla voimaan vuonna 2019. Myös EU:n ja Meksikon välisen sopimuspäivityksen voimaan tuloa valmistellaan.

EU myös neuvottelee parhaillaan kauppasopimuksista useiden kauppakumppanien kanssa kuten Indonesia ja Chile (päivitys) sekä Mercosur.

EU:n kauppasopimukset eroavat toisistaan.

• Vapaakauppasopimuksilla avataan vastavuoroisesti markkinoita. Tätä tehdään siten, että yhdessä sovittujen sääntöjen mukaisesti esimerkiksi parannetaan toisen osapuolen tavaroiden markkinoillepääsyä poistamalla tulleja sekä sovitaan palvelukauppaa ja investointeja koskevista sitoumuksista. Sopimusten sisältö vaihtelee sopimuskohtaisesti. Esimerkkejä ovat Etelä-Korea, Kanada, Japani, Singapore ja Vietnam.
• Talouskumppanuussopimuksilla (Economic Partnership Agreements, EPA), joita EU on neuvotellut Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) maiden kanssa, vapautetaan AKT-maiden ja EU:n välistä kauppaa. EPA-sopimusten kattavuus vaihtelee sopimuksittain. Kaupan vapauttamisen lisäksi tavoitteena on AKT-maiden kehityksen edistäminen.
• Assosiaatiosopimukset syventävät osapuolena olevan maan poliittista ja taloudellista yhteistyötä EU:n kanssa. Näihin sisältyy vapaakauppaosio. EU:lla on tällainen sopimus voimassa muun muassa Ukrainan ja Chilen kanssa.
• Tulliliiton jäsenet sopivat keskinäisen tavarakaupan vapauttamisen lisäksi yhtenäisestä ulkotullista tuonnille kolmansista maista. EU:lla on tulliliitto Turkin kanssa.

Näiden lisäksi EU solmii kumppanuus-, yhteistyö- ja puitesopimuksia. Sopimuksilla sovitaan EU:n ja kolmannen maan välisestä poliittisesta, taloudellisesta ja sektorikohtaisesta yhteistyöstä sekä vuoropuhelusta. Sopimukset saattavat sisältää myös kauppayhteistyötä, mutta niillä ei esimerkiksi alenneta tulleja tai myönnetä markkinoillepääsyä palvelukaupassa. EU:lla on kumppanuus-, yhteistyö- ja puitesopimus muun muassa Kazakstanin kanssa.