Ensimmäisestä sotavuodesta selvittiin odotuksia paremmin

Jukka Appelqvist
Pääekonomisti
Keskuskauppakamari

Jukka Appelqvist. Kuvaaja Liisa Hakala

Takaisin kansilehdelle

Vuodesta 2022 ei tullut sitä koronapandemian jälkeistä talouden normalisoitumisen jaksoa, jota monet odottivat. Sen sijaan Eurooppaan saatiin sotavuosi, joka synnytti pahimman energiakriisin sitten 1970-luvun. Suomessa Venäjän-kauppa romahti ja jouduttiin etsimään uusia vientimarkkinoita sekä korvaavia raaka-ainetoimittajia. Pahimmilta uhkakuvilta silti vältyttiin.

Kokonaisuudessaan talouskehitys oli vastatuulesta huolimatta pelättyä parempaa. Jonkin verran auttoi se, että vuoteen lähdettiin hyvistä lähtökohdista vientiteollisuuden tilauskantojen ja kotitalouksien säästöpuskurien osalta. Keväällä myös palvelualojen elpyminen pandemian jäljiltä tuki yksityistä kulutusta. Suhdannetilanne heikkeni vuoden mittaan, mutta pelättyä syvää taantumaa ei koskaan tullut. Talousvuotta 2022 voidaankin luonnehtia taloudellisen resilienssin vuodeksi.
​​​​​
Harvoin, jos koskaan, ovat talousennustajat lukeneet yhtä paljon sääennusteita. Talvi on toistaiseksi ollut pääosin leuto, mikä on hillinnyt energiakustannuksia ja pienentänyt riskiä tuotantokatkoksista, joita pelättiin erityisesti Saksaan. Kaikkia pitkän aikavälin sopeutumishaasteita ei silti ole ratkaistu. Suomessa tilanne on onneksi keskimääräistä parempi, sillä meillä riippuvuus venäläisestä kaasusta on vähäistä, ja jatkossa Olkiluoto 3 ja tuulivoiman lisäkapasiteetti auttavat sähkön saatavuusongelmien kanssa.

Energian ja raaka-aineiden kalleus on osaltaan kiihdyttänyt jo ennestään korkeaa inflaatiota. Energiakriisin ja talouksien resilienssin ohella kolmas talousvuotta 2022 leimannut iso teema olikin korkealla laukannut kuluttajahintainflaatio ja sen vanavedessä seurannut rahapolitiikan äkkijyrkkä kiristyminen. Kuluttajahintojen nousu alkoi jo vuonna 2021 vauhdikkaan koronaelpymisen seurauksena. Viime vuonna inflaation kiihtyminen jatkui, ja useilla talouseilla nähtiin vauhdikkaampaa hintojen nousua kuin kertaakaan 40 vuoteen. Hyvä työllisyystilanne ja korona-aikana kertyneet säästöt ovat toistaiseksi suojelleet kulutuskehitystä kohtalaisesti, mutta yksityisen kulutuksen näkymät ovat vaisuja ostovoiman supistuessa.

Kovin hintojen nousu on jo takana, ja jatkossa inflaatio lähtee palaamaan kohti tavanomaisempia lukemia. Edelleen on silti huomattavaa epävarmuutta siitä, kuinka nopeasti hintakehitys normalisoituu. Rahapolitiikan kiristyminen jatkuu toistaiseksi, mutta markkinaodotuksissa ennakoidaan korkojen noususyklin lähestyvän pian päätepistettään. Ei silti voida lukea pois riskiä siitä, että suunniteltu rahapolitiikan kiristys ei riitä tainnuttamaan inflaatiota, vaan korkoja jouduttaisiin nostamaan enemmän. Se heikentäisi suhdannetilannetta merkittävästi suhteessa odotuksiin.

Myös Suomessa vuosi 2022 sujui paremmin kuin monet olettivat sodan alkaessa helmikuun lopussa. Alustavien tietojen mukaan Suomen bruttokansantuote nousi noin 1,9 prosenttia, mikä tosin selittyy suurelta osin kasvuperinnöllä ja alkuvuoden kehityksellä. Vuoden jälkimmäisellä puoliskolla ei kokonaistuotannon kasvua enää nähty. Tilannetta voidaan silti kuvata torjuntavoitoksi. Kaikki bruttokansantuotteen keskeiset kysyntäerät, eli kulutus, vienti ja investoinnit, kehittyivät odotuksia vahvemmin.
​​​​
Myös työllisyyskehityksen osalta vuosi 2022 oli odotuksia parempi, ja työllisyysaste kipusi vuoden lopussa korkeimmilleen 30 vuoteen. Työtuntien kehitys ei ollut aivan yhtä hyvää, sillä osa-aikatyön on yleistynyt viime vuosina, mutta pelättyä työllisyyden laskua ei koskaan tullut. Alkuvuodesta nähtiin jopa ylikuumentuneet työnhakijan markkinat, ja avoimia työpaikkoja oli tarjolla runsaasti. Heikentyvä suhdanne latisti työvoiman kysyntää vuoden loppua kohti, mutta tilanne oli edelleen pikemminkin keskimääräinen kuin erityisen vaikea.

Kokonaisuudessaan taakse jäänyttä talousvuotta voidaan hyvällä syyllä kuvata ristiriitaiseksi. Vaikka toistaiseksi on selvitty kohtalaisen hyvin, leimasi jaksoa suhdanteen asteittainen heikkeneminen, minkä takia vuoteen 2023 lähdettiin huomattavasti heikommista asemista. Teollisuuden tilauskannat eivät ole enää erityisen vahvat, kotitalouksien ostovoiman kehitysnäkymät ovat vaisuja, ja epävarmuus tulevasta on suurta. Kovin suuriin uusiin negatiivisiin sokkeihin ei enää riittäne jatkossa kantokykyä. Kotitalouksia onneksi suojelee edelleen jossain määrin hyvä työllisyystilanne.

Takaisin kansilehdelle