08.06.2024 08:00
Teksti ja kuvat Marko Östman
Euroopan parlamentin jäsen Mauri Pekkarinen on toiminut politiikassa jo noin 50 vuoden ajan. Hän, jos kuka tietää, miten luodaan suomalaisten yritysten toiminnan kestävää kasvua ja tuottavuutta kansainvälisesti, ja millä toimenpiteillä mahdollistetaan reilut sisämarkkinat Euroopassa.
Heinäkuusta 2019 lähtien Euroopan parlamentissa työskennellyt Mauri Pekkarinen kuuluu täysjäsenenä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaan (ITRE). Hän vastasi jo aiemmin pitkälti samoista asioista toimiessaan useiden vuosien ajan Suomessa ministeritehtävissä ja Euroopan unionin (EU) ministerineuvostossa.
EU:ssa tehtävät päätökset heijastuvat aina myös suomalaiseen liike-elämään – oli kyseessä sitten maanrajojen sisällä tapahtuva tai vientiin ja tuontiin keskittynyt liiketoiminta.
EU vaikuttaa monella eri tavalla yritysten päivittäiseen arkeen. On runsaasti sääntelyä, jota kaikkea ei edes tarvittaisi, mutta paljon on myös asioita, jotka tekevät pelisäännöt selkeiksi ja helpottavat Euroopan sisämarkkinoilla toimimista, Pekkarinen sanoo.
"Tarvitsemme esteettömät ja reilut sisämarkkinat. Mielestäni tärkein asia on se, mitä EU tarjoaa Suomelle vientimaana niin, että täältä liikkuvat tavarat voidaan viedä esteettömästi maasta toiseen standardoidusti ja normitetusti esimerkiksi ilman tullimuureja. Valitettavasti komissio on lähtenyt murtamaan sisämarkkinoita sallimalla valtavat yritystuet."
Kasvua työn tuottavuutta parantamalla
EU:n yleisistä edellytyksistä ja voimavaroista Pekkarinen nostaa tärkeimmiksi kohdiksi tutkimuksen, kehittämisen, innovaatiot, tuotteistamisen ja kaupallistamisen.
”Vaikka teollisuuspolitiikka on jokaiselle jäsenvaltiolle jaetussa kompetenssissa, on yritysten kilpailukyvyn eli tuottavuuden parantaminen koko EU:n yhteinen asia. EU käyttää noin 100 miljardia euroa rahaa yritysten ja tutkimuslaitosten innovaatioiden tukemiseen. Osin perustutkimukseen ja kehittämiseen, sekä seuraavaan vaiheeseen, jolloin innovaatio on olemassa ja se pitää tuotteistaa, kaupallistaa ja saada sille riskiraha, jonka turvin pääsee markkinaan”, Pekkarinen kertoo.
Samaan hengenvetoon hän harmittelee EU:n laittavan kymmenen kertaa enemmän rahaa koheesioon, elvytykseen ja ilmastososiaalirahastoon kuin tieteeseen, tutkimukseen ja yrityksiä palvelevaan innovaatiotoimintaan.
”Kaiken kaikkiaan Euroopan kilpailukyky on heikko, eikä yritysten kilpailukyky ole riittävä. Talouden kasvun muutos tulee kaavasta työpanoksen muutos kertaa työn tuottavuuden muutos, ja koska Euroopassa työpanoksen määrä ei kasva, on tavoitellun kasvun tapahduttava työn tuottavuutta parantamalla.”
”Euroopan yrityksistä 99,8 prosenttia on pieniä tai keskisuuria lukumäärällä mitattuna. Niiden osuus koko EU:n liikevaihdosta on hieman alle puolet. Näin ollen hallinnollisen taakan eli byrokratian ja regulaation vähentäminen on tärkeässä roolissa.”
Euroopan suunnalta katsottuna Pekkarinen näkee suomalaisten vahvuudeksi korkean tason osaamisen. Vaikka yrittäjät ehkä toisinaan kokevatkin byrokratiaa ja tarpeetonta regulaatiota, on Suomessa kuitenkin lähtökohtaisesti helpompi toimia moniin muihin maihin verrattuna.
”Toki tietyissä maissa PK-yrityksiä palvellaan paremmin kuin Suomessa. Tässä kohtaa nousee esiin kysymys, että ovatko julkiset palvelut kuten neuvonta-, osaamis- ja rahoituspalvelut helposti saatavilla ja saavutettavissa. Ehkä tässä voisi olla meillä Suomessa parantamisen varaa."
Osaamista ja uusiutuvia raaka-aineita
EU:ssa kaikkien tärkeiden asioiden päätöksenteko etenee kahta reittiä; parlamentin ja neuvoston päätöksenteon kautta, joissa hyväksytään kaikki keskeinen lainsäädäntö. Mikäli yhteisymmärrystä ei löydetä, tulee mukaan kolmantena osapuolena komissio.
Kansallisessa päätöksenteossa syntyy Suomen kanta, jota me edustamme neuvoston kokouksessa. Mielestäni Suomessa yritykset ja niiden etujärjestöt pitävät hyvin puolensa, Pekkarinen sanoo.
”Suomessa pitäisi eri tahojen, ennen kaikkea maan hallituksen sekä keskeisten teknologia- ja osaamisyhteisöjen sekä yritysten organisoitua yhdessä. Tulisi luoda niin sanottu kolmiyhteisyys, joka pystyisi houkuttelemaan nykyistä paremmin investointeja Suomeen.”
Hän huomauttaa Suomella olevan monia hyviä mahdollisuuksia, kunhan niitä osataan hyödyntää oikein.
”Suomen erityiseksi vahvuudeksi on nousemassa puhdas, päästötön sähkö. Vain Ruotsi kykenee tarjoamaan vastaavaa. Se on valtava kilpailuetu. EU:n päästökauppa on kiristymässä vauhdilla. Mailla, jotka pystyvät takaamaan energiaintensiiviselle teollisuudelle päästöttömän energian, on suuri kilpailuetu.”
”Meillä on osaamista sekä uusiutuvaa raaka-ainetta eli puuta. Lisäksi meillä on Ruotsin ohella Euroopan suurimmat malmi- ja mineraalivarat. Kun näitä osataan käyttää kestävästi, on sillä suuri merkitys nykyisessä maailmantilanteessa, jossa kaikkia kriittisiä raaka-aineita ei ole esteettömästi saatavilla.”
Laatua, edelläkävijyyttä, parhaiden palkitsemista
Pekkarinen seuraa aktiivisesti kotimaan asioita. EU:n ja suomalaisten yritysten välinen tiedonkulku voisi olla hänen mukaansa nykyistä parempaa.
Yritykset eivät ole riittävän ajoissa kiinnostuneita tulevista direktiiveistä. Ei voida kuitenkaan olettaa, että yksittäiset yritykset kykenisivät seuraamaan ja vaikuttamaan riittävän hyvin ja haluamallaan tavalla. Tämän tulee olla isompien yhteisöjen ja toimialakohtaisten toimijoiden vastuulla. Yritykset voivat toki olla aloitteellisia yhteisöjen suuntaan, Pekkarinen muistuttaa.
EU helpottaa erilaisilla rahoitusinstrumenteilla suomalaisten yritysten pääsyä markkinoilleen sekä kaupankäyntiä muiden EU-maiden kanssa ja samalla pääsyä myös laajemmin kansainvälisille markkinoille.
”Suuret yritykset osaavat hakea innovaatiorahoja, mutta pienemmillä se on usein haastavampaa. Satakuntaan tulee kaikesta kansallisesta EU:n innovaatiorahasta 0,81 prosenttia, mikä on paljon vähemmän kuin alueen väestöosuus. Leijonanosan vie pääkaupunkiseutu.”
Pekkarinen ei näe tulevaisuutta kovinkaan valoisana ja tälle on selkeät syyt. Käynnissä oleva sota on lähellä ja sen loppuminen tuo aikanaan suuren jälleenrakennustaakan. Myös EU:n rakenteelliset ongelmat tuovat omat haasteensa.
”EU:sta on tullut tietyllä tapaa tulonsiirtounioni. Me pohjoiset maat maksamme itäiselle ja osittain eteläiselle Euroopalle. Tuen ajatusta, että heikompia pitää auttaa, mutta avunannon perusteiden pitää pohjautua laatuun, edelläkävijyyteen ja parhaiden palkitsemiseen. Vain tätä kautta luodaan Eurooppaan tuottavuutta.”
