Kukaan ei heitä tahallaan ohi

Susijengin valmentaja Henrik Dettmann on kuuluisa kyvystään rakentaa yksilöistä menestyvä koripallojoukkue. Menestyvä urheiluvalmentaja voi tarjota uutta ajateltavaa johtamiseen, ainakin siihen, kuinka erilaisista yksilöistä rakennetaan voittajatiimi.

Henrik Dettmannin esitys liittyen joukkojen johtamiseen työelämän murroksessa kuultiin huhtikuisessa Talous & Tekniikka -virtuaaliseminaarissa.


Menestyksen johtaminen lähtee Dettmannin sanoin liikkeelle kunkin valmennettavan yksilön oikeasta ja rehellisestä minäkuvasta. Parhaimmillaan ihminen tuntee itsensä, vahvuutensa ja heikkoutensa. Sinä-kuvalla Dettmann puolestaan tarkoittaa sitä, miten kukin yksilö näkee toiset. Esimerkiksi vaikka henkilö näkee itsensä ystävällisenä ja sosiaalisena, voivat ympäröivät ihmiset omista lähtökohdistaan ja erilaisuudestaan johtuen nähdä henkilön liian päällekäyvänä ja puheliaana. Valmentajan rooli onkin lisätä yksilöiden itsetuntemusta sekä auttaa ihmisiä tuntemaan toistensa vahvuudet ja heikkoudet, erilaisuuden hyväksyen.

Myös ihmisten näkemykset pelistä tai sen tavoitteista voivat erota toisistaan merkittävästi. ”Toisille peli on minä vastaan sinä eli jatkuvia kaksinkamppailuita. Toisille peli taas on vahvasti me vastaan he -kamppailua, jossa ratkaisevaa on miettiä erilaisia strategioita vastustajaa vastaan. Kolmansille peli on jatkuvaa kilvoittelua omaa itseään vastaan – miten hoidan hommani ja kestän paineet”, koostaa Dettmann yhteen eri pelinäkemysten eroja.

Yksilöiden itsetuntemuksesta ja sinä-kuvista sekä erilaisista pelinäkemyksistä rakentuu j oukkueelle me-kuva, joka on koko valmennettavan joukkueen yhteinen identiteetti – mitä me yhdessä olemme ja osaamme. Jatkuvan kehittymisen ja pienten onnistumiskokemusten sarjasta, yhdessä tehden, on Dettmann onnistunut luomaan Susijengille voittajaidentiteetin.

”Syötä aina sille, joka on vapaana”, kiteyttää Dettmann ohjeensa Susijengin pelaajille. Susijengistä voittamista ei pelätä, mutta ei myöskään epäonnistumista. Vaikka pelaajissa on eroja ja joukkue tuntee omat huippupelaajansa, on viesti selvä. Kaikki ovat osa joukkuetta, kaikki osallistuvat peliin – jokaisella on merkitystä lopputuloksen kannalta. Peli ei kuitenkaan itsessään ole olemassa.


Pelaajien lisäksi tarvitaan katsomossa oleva joukko, jota varten peliä lopulta pelataan. Yritysmaailmassa Dettmann tarkoittaa katsomolla maksavia asiakkaita. Asiakas on lopulta syy, miksi yritystoimintaa pyöritetään, vaikka se voi joskus työssä unohtua.

Työelämän ja urheilumaailman välillä on yhtäläisyyksiä, mutta myös eroja. Urheilun parissa ammattilaistasolla voidaan joukkue koota suoritustasoltaan parhaista pelaajista. Tämä ei välttämättä ole työelämässä mahdollista. Vaikka urheilussakin saa koottua Menestys ei silti ole taattu, vaan erilaisten persoonat ja osaamiset on saatava sovitettua yhteen.

Ja vaikka urheilussa joukkueen saa koottua, ei menestys silti ole taattu, vaan erilaiset persoonat ja osaamiset on saatava sovitettua yhteen.

”Peli on leikin laboratorio” toteaa Dettmann. Pitäisikö työelämässäkin sallia enemmän leikkiä ja epäonnistumisia, jotta osaamisella on enemmän tilaa kehittyä? Eihän kukaan tahallaan heitä ohi.