Viiden vuoden kiihtyvä alamäki
Rauman seutu eikä Satakunta houkuttele osaajia. Työnantajat eivät ymmärrä yrityskulttuurin ja sitouttamisen merkitystä. Sosiaaliturva jähmettää ihmisten liikkuvuuden työpaikkojen ja seutukuntien välillä. Kansainvälinen työvoima ei tunne oloaan tervetulleeksi, koska työpaikoilla oletetaan kaiken kommunikaation toimivan vain suomeksi, eivätkä julkiset palvelut tue kiinnittymistä seutuun.
Väestön väheneminen ja vanheneminen sekä yritysten toimintojen supistaminen heikentää kuntatalouksia dramaattisesti, mikä pakottaa etenemään kuntaliitoksiin ja supistamaan palveluita.
Osaavan työvoiman saatavuuden heikentäessä yritysten kasvunäkymiä ja kuntatalouksien sukeltaessa globaalit vientitoimijat alkavat vetää toimintojaan seudulta. Ensimmäisenä liipaisimella on metsä- ja paperiteollisuus. Uusia investointeja ei toteuteta, sillä seutukunnan palvelukykyyn ei enää luoteta. Paikallisomisteiset yritykset sinnittelevät edelleen heikkenevien kuntapalvelujen maksajina. Vientitoiminta alkaa supistua yksittäisten yritysten varaan. Väestökato kiihtyy, kun työikäinen väestö toteaa seudun tulevaisuuden työssäkäynnin ja palveluiden osalta jatkuvasti heikkeneväksi.
Yritysten uudistuminen jää kilpailijoiden liikkeiden mukana reagoimiseksi. Näkemys tulevaisuudesta rajoittuu lyhyelle aikavälille, kun olemassaolosta tulee selviytymistä. Teknologian kehityksen suhteen ollaan liian hitaita: kilpailijat ajavat ohi tuottavuudessa ja kannattavuudessa. Ei osata hakea kumppanuuksia tutkimuslaitoksista, startupeista tai verkostoista kotimaassa tai kansainvälisesti. Isoja globaaleja trendejä ei osata hyödyntää: esimerkiksi ilmastonmuutoksen osalta jäädään odottamaan yhä kiristyvää lainsäädäntöä, eikä muutostrendiä osata hyödyntää kaupallisesti.
Kuluttajakaupan puolella tarjonta supistuu joihinkin erityisliikkeisiin, eikä kauppapaikoille löydy yrittäjiä. Seutukunnan kuntataajamien keskustat muuttuvat supermarket-kirpputori-mereksi ja ostosreissut suuntautuvat Turun ja Tampereen seuduille. Rauman kauppakeskuksen vuokralaisista suurin osa on julkisia toimijoita tai halpaliikkeitä, koska ostovoimaa ei heikkojen työllisyysnäkymien seudulla ole.
Koulutusjärjestelmä alkaa rapautua: tutkintorakenteet eivät palvele seudun elinkeinoelämän tarpeita. Vähenevän väen kierre johtaa toimintojen supistamiseen, eikä osata valita, mitkä ovat Satakunnan osaamisalojen kärjet. Koulutusvienti ylläpitää ammattikorkeakoulun toimintaa, mutta sen hedelmät eivät lankea seudulle, koska koulutetaan pääosin aasialaisia nuorisoryhmiä, jotka palaavat opintojen jälkeen kotimaahansa. Kansainvälisiä opiskelijoita ei saada integroitua seudun yrityksiin. Yritykset alkavat entistä enemmän hyödyntää omia koulutuksiaan ja trainee-ohjelmiaan työvoiman saamiseksi. Seudun nuorisolla ei ole realistista kuvaa yritysten uramahdollisuuksista, koska yritys-oppilaitosyhteistyötä ei osata suunnata oikein.
Yritykset jäävät nahistelemaan seudun verkostoissa: heikkenevät näkymät ajavat kyräilyyn ja luottamuspulaan. Satakunnan sisällä ei kyetä maakunnanlaajuiseen yhteistyöhön kuntasektorilla, mikä johtaa entistä pahempaan kuntien väliseen kilpailuun elinkeinoasioissa. Ei osata tehdä valintaa kärkialoista, joihin panostaa, mikä johtaa näpertelyyn pikkuseikkojen parissa EU-hankevetoisesti.
Viiden vuoden syklillä liikennemäärien aleneva kehitys ei ole vielä dramaattinen, mutta trendi on havaittavissa. Satakunnan liikenneinfraparannuksille (kuten esimerkiksi VT8-parantamiselle) ei löydy vakuuttavia perusteluita suunnan näyttäessä alaspäin. Satamainvestoinnit valmistuvat, mutta pienenevät vientimäärät eivät riitä pitämään toimintaa kannattavana. Maksavien asiakkaiden määrät eivät riitä kannattelemaan Porin lentokentän jatkuvaa liikennettä, joten Satakunnassa on totuttava liikkumaan Turkuun, Tampereelle ja Helsinkiin lehtoyhteyksien perässä.
Viidessä vuodessa Rauman seudusta alkaa kehittyä taantuva, harmaantuva ja tyhjenevä seutukunta.
Tämä skenaariotarina on osa Rauman kauppakamarin vuoden 2019 aikana toteutettua tulevaisuusvisiotyöskentelyä. Lue muut skenaariotarinat täältä.